Levyn lisäys

Kohteesta Porixi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Levyn lisäys

Uuden kiintolevyn lisäämisessä pitää ensin saada levy kiinni koneeseen ja sitten ottaa levy käyttöön Linuxissa.

Levyn ruuvaaminen koneesen

Ensimmäiseksi kannattaa levyssä mahdollisesti olevat siltaimet (jumpperit) pistää paikalleen. Niitä on hankala näprätä sitten kun levy on ruuvattu tietokoneen levyhyllylle. Jos kyseessä on Sarja-ATA levy, ei siltaimista tarvitse välittää. Levyn päällä useimmiten lukee mitä siltaimet tarkoittavat, ja yksi siltainpalikka tapaa olla levyssä kun se ostetaan. Jos ATA-väylässä on levy tai levyjä, täsmälleen yhden pitää olla Isäntä (master). Jos levyjä on toinenkin, sen on oltava Orja (slave). Ei ole väliä kumpi on kumpi, kunhan tuota sääntöä noudatetaan. Isäntä/Orja asetuksen sijaan voi käyttää Cable Selectiä, jossa paikka ATA-kaapelissa määrää kumpi on isäntä ja orja. Jos Cable Selectiä käytetään, kaikkien kaapelissa olevien levyjen on sitä käytettävä.

Kiintolevyjen yleisin koko on 3,5" (oikeasti nelisen tuumaa leveitä), tietsikassa useimmiten on sopivan kokoinen paikka näille levyille. Jos ei ole, romppuasemille tarkoitettuihin paikkoihin saa pienemmän levyn asennusraudoilla (saa tietokonekaupasta). Läppäreissä käytetään 2,5" kokoisia levyjä.

Kaapelit saa mahdollisesti helpommin kiinni ennen kuin levyn ruuvit kiinnittää, jos tilat koneen sisällä ovat ahtaat kannattaa miettiä kokoamisjärjestystä. Levyyn kiinnitetään virtajohto, tulee virtalähteestä ja syöttää levylle käyttöjännitteen. Jos virtajohtoja ei ole vapaina, tietokonekaupasta saa haaroittimia. Mahdollisesti kannattaa miettiä riittääkö virtalähteen teho vielä yhdelle laitteelle. Virtajohto sopii paikalleen vain yhdellä tavalla, katsele liittimiä niin johto mennee oikein päin.

IDE-levyt

Toinen johto koneeseen on se jota pitkin tieto siirtyy. Emolevyllä tapaa olla kaksi IDE-liitäntää, käyttöjärjestelmä nimeää levyt järjestyksessä IDE1:Master, IDE1:Slave, IDE2:Master, IDE2:Slave.

IDE1 Isäntä /dev/hda
IDE1 Orja /dev/hdb
IDE2 Isäntä /dev/hdc
IDE2 Orja /dev/hdd

Jos pistät uuden levyn IDE1:Masteriksi mieti osaako kone enää käynnistyä jos käynnistyslevy ei enää olekaan ensimmäinen. Leveän liittimen punaisella merkitty johto tulee sille puolelle jossa levyn virtaliitin on. Liitin saattaa sopia molemmin päin, mutta toimii vain jos se on oikeinpäin.

IDE-levyjen data-kaapeleita eli ATA-kaapeleita on saatavilla pyöreäksi tehtyinä, jolloin lattakaapeli on leikattu kapeiksi soiroiksi ja teipattu kapeampaan kimppuun. Liittimet ovat silti leveitä.

Sarja-ATA-levyt

Sarja-ATA levyllä liittimet sopivat vain yhtä tietä paikalleen, ja datakaapeli on kapeampi. Emolevyllä on useita Sarja-ATA eli Serial-ATA liittimiä, kuhunkin tulee vain yksi levy. Sarja-ATA-levyissä ei siltaimella tarvitse valita onko levy isäntä vai orja, levyt tunnistetaan käytetyn emolevyn liittimen mukaan. Tarkista emolevyn manuaalista mikä liitin on 1, 2, 3 jne.

Uudet Linuxit

Nykyään Linuxit saattavat näyttää kaikki kiintolevyt ja muutkin levyasemat SCSI-levyinä, siis käyttävät SCSI-ajuria levyajurina. Tällöin levyt näkyvät nimillä /dev/sda, /dev/sdb, /dev/sdc jne. Sarja-ATA levyt esimerkiksi näkyvät tälläisinä. Oikeat SCSI-levyt näkyvät tietysti myös tällä tavalla nimettyinä.

Käytä niitä nimiä joita fdisk -l koneessasi näyttää.

Levy käyttöön Linuxissa

Levy otetaan käyttöön Linuxissa tekemällä levylle osiot, osioon tiedostojärjestelmä ja liittämällä tiedostojärjestelmä haluttuun liitoskohtaan.

Ensin katsotaan levyjen nimet komennolla fdisk -l. Tästä näkee myös onnistuiko kaapelien kiinnittäminen, jos uutta levyä ei fdisk osaa näyttää jompi kumpi johto on irti tai huonosti kiinni.

 wally:~# fdisk -l
 
 Disk /dev/hda: 123.5 GB, 123522416640 bytes
 255 heads, 63 sectors/track, 15017 cylinders
 Units = cylinders of 16065 * 512 = 8225280 bytes

   Device Boot      Start         End      Blocks   Id  System
 /dev/hda1               1       12085    97072731   83  Linux
 /dev/hda2           12086       12226     1132582+   5  Extended
 /dev/hda4   *       12227       15017    22418707+   7  HPFS/NTFS
 /dev/hda5           12086       12226     1132551   82  Linux swap / Solaris

 Disk /dev/hdd: 203.9 GB, 203928109056 bytes
 255 heads, 63 sectors/track, 24792 cylinders
 Units = cylinders of 16065 * 512 = 8225280 bytes

 Disk /dev/hdd doesn't contain a valid partition table
 

Yllä olevasta huomaa koneessa olevan vanhan levyn nimeksi /dev/hda, ja uuden levyn /dev/hdd. Uudelle levylle ei ole levyosioita tehty, siksi fdisk ilmoittaa

Disk /dev/hdd doesn't contain a valid partition table.

Levyosiot voi tehdä esimerkiksi komennolla cfdisk /dev/hdd, pitää kertoa mille levylle osiot tehdään. cfdisk toivottavasti on riittävän helppo käyttää, jos ei ole pitää lukea komennon man-sivu (man cfdisk). Levyosion tyypiksi tulee Linux eli 83 jos levyosiota on tarkoitus Linuxissa käyttää. Jos tekee levylle myös Swap-osion, sen tyypiksi tulee 82. Muut mahdolliset tyypit näkee cfdiskin Type-toiminnolla.

 wally:~# fdisk -l /dev/hdd

 Disk /dev/hdd: 203.9 GB, 203928109056 bytes
 255 heads, 63 sectors/track, 24792 cylinders
 Units = cylinders of 16065 * 512 = 8225280 bytes

   Device Boot      Start         End      Blocks   Id  System
 /dev/hdd1               1       24792   199141708+  83  Linux
 

Seuraavaksi tehdään levyosioon tiedostojärjestelmä. Linuxissa on tarjolla monia erilaisia tiedostojärjestelmiä, mutta jos et tiedä asiasta mitään käytä ext2, ext3, ext4 tai xfs. Näistä ext2 ei sisällä tiedosto-operaatioiden kirjanpitoa, sitä ei kannata käyttää usean gigatavun tiedostojärjestelmille. Mutta ext3, ext4 tai xfs ovat mukavia satojen gigojen tai teratavujen tiedostojärjestelminäkin (tiedostojärjestelmän tarkistus ei kestä tuntia, alle minuutin isollakin levyllä). Haluttaessa tietty tiedostojärjestelmä käyttöön on sen työkaluohjelmat oltava asennettuna, jotta esimerkiksi mkfs.tiedostojärjestelmä löytyy. Myös reiserfs on hyvä, mutta voi olla ettei sitä jatkossa kehitetä enää.

Tiedostojärjestelmä tehdään komennolla mkfs, parametrina annetaan haluttu tiedostojärjestelmä ja levyosio. Tiedostojärjestelmille voi muokata erilaisia asetuksia, mutta jos olet niistä kiinnostunut tietänet itse mitä haluat.

 wally:~# mkfs  -t reiserfs /dev/hdd1
 mkfs.reiserfs 3.6.19 (2003 www.namesys.com)
 
 A pair of credits:
 Alexander  Lyamin  keeps our hardware  running,  and was very  generous  to our
 project in many little ways.

 Joshua Macdonald wrote the first draft of the transaction manager. Yuri Rupasov
 did testing  and benchmarking,  plus he invented the r5 hash  (also used by the
 dcache  code).  Yura  Rupasov,  Anatoly Pinchuk,  Igor Krasheninnikov,  Grigory
 Zaigralin,  Mikhail  Gilula,   Igor  Zagorovsky,  Roman  Pozlevich,  Konstantin
 Shvachko, and Joshua MacDonald are former contributors to the project.


 Guessing about desired format.. Kernel 2.6.8-2-386 is running.
 Format 3.6 with standard journal
 Count of blocks on the device: 49785424
 Number of blocks consumed by mkreiserfs formatting process: 9731
 Blocksize: 4096
 Hash function used to sort names: "r5"
 Journal Size 8193 blocks (first block 18)
 Journal Max transaction length 1024
 inode generation number: 0
 UUID: ec164c27-1502-4832-848a-eabac8797f01
 ATTENTION: YOU SHOULD REBOOT AFTER FDISK!
        ALL DATA WILL BE LOST ON '/dev/hdd1'!
 Continue (y/n):y
 Initializing journal - 0%....20%....40%....60%....80%....100%
 Syncing..ok

 Tell your friends to use a kernel based on 2.4.18 or later, and 
 especially not a kernel based on 2.4.9, when you use reiserFS. Have fun.

 ReiserFS is successfully created on /dev/hdd1.
 

Huomaa että tiedostojärjestelmä tehdään levyosioon (/dev/hdd1) eikä levylaitteelle (/dev/hdd).

Tiedostojärjestelmä voidaan liittää haluttuun kohtaan, tässä tapauksessa liitoskohta on /opt/Varmuuskopiot. Sitten levyosio liitetään liitoskohtaan komennolla mount.

 wally:~# mkdir /opt/Varmuuskopiot
 wally:~# mount -t reiserfs /dev/hdd1 /opt/Varmuuskopiot/
 :~# df -hT
 Tied.järj.  Tyyppi    Koko  Käyt Vapaa Käy% Liitospiste
 /dev/hda1     ext3     92G   14G   73G  16% /
 tmpfs        tmpfs    189M     0  189M   0% /dev/shm
 tmpfs        tmpfs     10M  772K  9,3M   8% /dev
 /dev/hdd1 reiserfs    190G   33M  190G   1% /opt/Varmuuskopiot
 

Jos liitoskohdassa on jotain ennestään, niihin tiedostoihin ei pääse käsiksi ennen kuin liitetty levyosio irroitetaan komennolla umount.

Liittäminen bootissa

Edellä itse tehty liittäminen pysyy kunnes tehdään umount tai kone sammutetaan. Jotta levyosio liitettäisiin tiedostojärjestelmän osaksi aina koneen käynnistyessä, on tiedostoa /etc/fstab muokattava.

 wally:~# cat /etc/fstab
 # /etc/fstab: static file system information.
 #
 # <file system> <mount point>   <type>  <options>       <dump>  <pass>
 proc            /proc           proc    defaults        0       0
 /dev/hda1       /               ext3    defaults,errors=remount-ro 0       1
 /dev/hda5       none            swap    sw              0       0
 /dev/hdc        /media/cdrom0   iso9660 ro,user,noauto  0       0
 /dev/fd0        /media/floppy0  auto    rw,user,noauto  0       0

 #Musacorner
 phb:/opt/Varasto/Musa /opt/Musa nfs     ro,user,noauto  0       0
 

Tiedostoa muokattaessa on tärkeää katsoa, että riville tulee täsmälleen kuusi kenttää. Muutenkin kannattaa tämä tiedosto kirjoittaa oikein, vältyt murheelta. Jos kone ei enää käynnisty kun kämmäsit juuriosion tai muun tärkeän osion liittämisen, käynnistä kone pelastuslevyltä ja korjaa /etc/fstab kuntoon tai ennalleen.

Sarakkeiden merkitykset ovat:

  1. levyosio jolla tiedostojärjestelmä on
  2. liitoskohta
  3. tiedostojärjestelmä (auto tunnistaa)
  4. valitsimet
    • ro = vain luku
    • rw = luku ja kirjoitus
    • user = käyttäjä voi liittää ja irrottaa
    • noauto = ei liitetä bootissa
    • auto = liitetään bootissa, oletus
  5. dump = osion varmuuskopiointiin dump-komennolla
  6. pass = missä järjestyksessä tehdään fsck, tiedostojärjestelmän tarkistus

Tässä tapauksessa lisättäisiin tiedostoon rivi

 /dev/hdd1    /opt/Varmuuskopiot  auto  defaults  0  2
 

mikä vaikkapa katsomalla mallia muista riveistä tai lukemalla man fstab pitäisi selvitä.

 wally:/etc# cat fstab
 # /etc/fstab: static file system information.
 #
 # <file system> <mount point>   <type>  <options>       <dump>  <pass>
 proc            /proc           proc    defaults        0       0
 /dev/hda1       /               ext3    defaults,errors=remount-ro 0       1
 /dev/hda5       none            swap    sw              0       0
 /dev/hdc        /media/cdrom0   iso9660 ro,user,noauto  0       0
 /dev/fd0        /media/floppy0  auto    rw,user,noauto  0       0
 #Uusi 200G levy
 /dev/hdd1       /opt/Varmuuskopiot auto defaults        0       2

 #Musacorner
 phb:/opt/Varasto/Musa /opt/Musa nfs     ro,user,noauto  0       0
 

Nyt pitäisi koneen käynnistyessä uusi levy liitettämän osaksi tiedostojärjestelmää.

Uusimuotoinen fstab

Ubuntu Hardy Heron eli versio 8.04 osaa käyttää levyosion UUID:tä tiedostojärjestelmän tunnisteena laitetiedoston nimen tilalla. Tällöin tiedosto /etc/fstab on tämän näköinen:

 # /etc/fstab: static file system information.
 #
 # <file system> <mount point>   <type>  <options>       <dump>  <pass>
 proc            /proc           proc    defaults        0       0
 # /dev/sda2
 UUID=e5f0566d-6c97-4617-b3ea-84e68d71f237 /               ext3    relatime,errors=remount-ro 0       1
 # /dev/sda1
 UUID=df501a2a-ea25-441e-bee2-171f049b9950 none            swap    sw              0       0
 /dev/scd0       /media/cdrom0   udf,iso9660 user,noauto,exec,utf8 0       0
 /dev/fd0        /media/floppy0  auto    rw,user,noauto,exec,utf8 0       0
 

Levyosion UUID:n näkee hakemistosta /dev/disk/by-uuid/ (näin neuvoi jjo ircissä kanavalla #ubuntu-fi). Muita käyttökelpoisia komentoja ovat vol_id -uuid laitetiedostonnimi ja blkid. Koska UUID on niin pitkä ja kryptinen, kannattaa tiedostojärjestelmälle tehdä nimiö eli label. Komentoja: mlabel, e2label, ntfslabel, reiserfstune --label=.

Esimerkki nimiön käytöstä:

 # Kotihakemistot
 LABEL=home     /home            reiserfs defaults       0       2

--tale 17. helmikuuta 2008 kello 13.35 (EET)
--Taleman 17. kesäkuuta 2008 kello 10.47 (EEST)

Windows-levyn liittäminen

Tästä on oma sivunsa: Liitä Windows osio.